Lastensuojelulla rikastuminen?

Tämä aihe puhututtaa aina ja lastensuojelutyöhön tutustuneet ja siitä tietämättömät käyvät asiasta kiivastakin keskustelua somessa. Keskustelupalstoilla monesti meitä ammatillisen perhekodin yrittäjiä parjataan rahanahneiksi ja sosiaalityöntekijöitä syytetään perusteettomista huostaanotoista. Aihe on minulle tärkeä ja myönnän näiden ilkeiden kommenttien kolahtavan.

Ennen kuin avaan asiaa omasta näkökulmastani, haluaisin sinun pohtivan seuraavia kysymyksiä:

• Millä palkalla/vuorokausihinnalla ottaisit kotiisi vieraan lapsen ja huolehtisit hänen kaikista tarpeistaan, tekisit yhteistyötä hänen koko lähiverkoston ja asiantuntijaverkoston kanssa, huolehtisit oman palkkasi sivukuluista, lomista ja eläkevakuutusmaksuista, kirjanpidosta ja veroista. Mikä on se summa?
• Miten arvelet, että tämä työ ja sijoitetut lapset historiansa muovaamina vaikuttavat omiin lapsiisi ja miten käsittelisit sitä?
• Miten arvelet itseesi vaikuttavan, jos eläisit jatkuvan epätietoisuuden alla siitä, kuinka kauan lapsi asuu kanssasi, miten hän voi, kuinka monta syytettä/kantelua saat hänen vanhemmiltaan ja kuinka mielesi kestää lapsen kokemukset hyväksikäytöstä, päihdepulmista, halusta tappaa itsensä tai vaikkapa perheen narsistisesta vanhemmasta?
• Kuinka paljon sinun pitäisi vuositasolla saada palkkaa, jotta rakennuttaisit lastensuojelutoimintaan soveltuvat tilat tarjoten vähintään 12m2 omat huoneet jokaiselle lapselle?
• Kuinka paljon arvelisit tarvitsevasi omaa lomaa, omaa aikaa omille lapsillesi, ydinperheen yhteistä aikaa ja paljonko arvelet yhden koulutetun työntekijän viikon palkan kuluineen olevan? Se summa tulee myös vähentää saamastasi kulukorvauksesta/palkkiosta, jos toimit yrittäjänä lastensuojelussa.

Onko lastensuojelutyötä tehtävä palkatta, koska kyse on kutsumusammatista?

Asiat eivät ole niin mustavalkosia. Moni kuvittelee, että tämä työ on vain hengailua kotona lasten kanssa ja siitä maksetaan tuhansia, että hoitaa jonkun lapsia. Juu, on myös päiviä, jolloin voi vähän leppoisammin hengailla. Ne päivät ovat sellaisia, kun kenenkään lapsen vanhempi ei uhkaile, kukaan lapsista ei saa raivaria tai viiltele itseään. Ne lungit päivät ovat sellaisia, kun suurinpiirtein kaikki lapset ovat sovussa ja toimivat yhdessä. Niinäkin päivinä me huolehdimme ruoat 12 hengelle, pesemme pyykkiä ja laitamme tiskejä, kannamme ruokakaupasta 3 kassillista ruokaa ja kuljetamme lapsia harrastuksiin ja kavereille, soitamme venhemmille tai huolehdimme diabeetikon verensokereista. Niinä rauhallisina ja mukavina päivinä meillä on mahdollisuus viedä lapset vaikkapa nuotioretkelle tai veneilemään. Seesteisenkin päivän aikana saattaa tulla puhelu, jossa sosiaalityöntekijä ilmoittaa, että meistä on yksi vanhempi tehnyt rikosilmoituksen tai lastensuojeluilmoituksen (perusteena milloin mitäkin, kuhan saa tehdä kiusaa, esimerkiksi syynä voi olla se, että me muka manipuloimme lapsen viihtymään meillä). Kirjoitan joskus paremmin niistä perusteista, joilla lapsi meille tulee ja siitä, kuinka me emme tee huostaanotto- tai sijoituspäätöksiä! Emme tee mitään päätöksiä, vaan tehtävämme on vain hoitaa meille sijoitettuja lapsia.

No, takaisin asiaan.

Palaan siihen, millaista ”bisnestä” ja rikastumista tämä työ on!

Kurkkaa alta ammatillista perhekotia koskevista säädöksistä. Meillä Suomessa ei siis ”kuka tahansa” voi perustaa ammatillista perhekotia. Tai voi; muttei sormia napsauttamalla.

Jos mietit aloittavasi tämän lastensuojelutyön ja rikastumisen tällä, niin tee se seuraavasti:

1. Hanki sosiaalialan korkeakoulututkinto. Kts. lisää esimerkiksi täältä lastensuojelun eri toimijoiden tehtävistä ja kelpoisuuksista:

https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/toimijat-tyon-tuki-hallinto/hallinto/lastensuojelun-sosiaalityontekijan-kelpoisuus-ja-tehtavat

2. Hanki riittävä lastensuojelun ja johtamisen työkokemus. Minimi kolme vuotta. Kts. kelpoisuusvaatimukset yllä olevasta linkistä.

3. Osta tai rakenna talo, joka on paloluokaltaan P2 ja hyväksytä kiinteistö palotarkastajalla, terveystarkastajalla ja kaupungin sosiaaliviranomaisilla. Huom! Jokaiselle sijoitetulle lapselle tulee olla OMA vähintään 12m2 huone yhteisten tilojen lisäksi. Muistathan myös kuulla naapureita toimintaa varten! Kalusta talo ja varaudu siihen, että huonekaluja myös rikotaan. Hanki perhekodille sopiva auto ja vakuutukset siihen. Hanki vakuutukset kiinteistölle ja irtaimistolle. Ammatillinen perhekoti

https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/sijaishuollon-muodot/ammatilliset-perhekodit

4. Hanki riittävä henkilökunta. Perhekotivanhemmat riittävät, JOS sijoitettuja on maksimissaan neljä ja JOS perhekodin vanhemmat eivät aio koskaan lomailla. (En voi suositella. Annatillisuutta on huolehtia omasta ja perheen jaksamisesta). Huomioithan, että palkkaamasi henkilön sivukulut ovat noin 1,6 kertaiset palkasta eli 2500€/kk tienaavan henkilön palkkaaminen maksaa sinulle noin 4000€, jos hän ei jää pitkälle sairaslomalle eikä tarvitse tilalleen sijaista. Muistathan myös huolehtia omasta työnohjauksesta (maksaa n.70€-150/h ja monessa kilpailutuksessa työnohjaajan hankkiminen on vaatimus!).

5. Hae AVIn (eli aluehallintoviraston) tai Valviran luvat toiminnallesi, kun ylläolevat kriteerit täyttyvät. Avin tarkastaja tulee yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa tarkastuskäynnille ja tekevät lausunnon soveltuvuudesta.

6. Sitten koittaa se rikastumisen, bisneksen ja tienaamisen aika tai mahdollisuus: Osallistu kuntien/kaupunkien järjestämiin KILPAILUTUKSIIN. Lastensuojelun palveluita ostavat ovat velvoitettuja kilpailuttamaan palvelutarpeensa, joten sinun täytyy osallistua alueellisiin kilpailutuksiin. Vuorokausihinnat vaihtelevat isoilla ketjuilla ja pienillä perhekodeilla suuresti, mutta hinnat liikkuvat noin 100-350€ välillä. Kilpailutuksen jälkeen tiedät sijoittumisenne ja sitä kautta mahdollisuutenne saada niitä palkkatuloja.

7. Kun niitä lapsia voisi noiden ylläolevien kuuden lupaprosessikohdan jälkeen tulla, niin varauduthan siihen, että nämä lapset eivät tule sinun lapsiksesi ehdoitta. Nämä lapset ovat sinulla lainassa, jonkun toisen lapsia. Olet vastuussa heistä, mutta moni taho ohjailee toimintaasi. Teet tiivistä yhteistyötä sijoittavan sosiaalityöntekijän ja lapsen vanhempien kanssa. Karrikoidusti palkkabonuksena saat kännipuhelut keskellä yötä, uhkailut, rikosilmoitukset ja muut haasteet. Huolehdit siitä, että lapsi voi hyvin, saa harrastaa, pääsee matkustamaan, käy koulua ja pärjää elämässä, saa ystäviä ja merkkivaatteita, saa älypuhelimen ja saat riidellä sen parkkiin jättämisestä. Saat olla tukena ja turvana, kun joku kiusaa tai kun lapsi ei osannut puhua vaan käytti nyrkkejä. Saat halata ja lohduttaa, saat jäkättää kotiintuloajoista ja energiajuomien haittavaikutuksista. Saat etsiä hatkaavaa nuorta hänen karattuaan junalla ja fillarilla toiseen kaupunkiin. Saat hakea nuoren sairaalasta hänen vedettyä överit tai viilleltyä ranteet. Saat kuunnella itkut, kun vanhempi petti lupauksensa ja voit koittaa keksiä muuta ajateltavaa, kun lapsi pelkää vanhempansa kuolevan päihteisiin. Saat viedä lasta kotilomille ja maksaa vanhemmille ruokarahaa. Saat huolehtia, että kotilomien aikana jääkaapissa on ruokaa ja että lapsi ei tee siellä tyhmiä tai vanhempi ole kännissä. Ja kun sitten päätät omille lapsillesi tarjota pienen vuosiloman ydinperheen kesken, saat sinäkin aikana olla vastuussa lainalapsista, jotka ovat kotilomilla tai työntekijän kanssa perhekodilla. Viimeksi Turkin lomalta soittelin kolme tuntia sosiaalityöntekijän kanssa, kun yhden lapsen vanhempi oli päättänyt tehdä meistä ilmoituksen johtavalle sosiaalityöntekijälle, kun häntä ei meidän hoito miellytä; annetaan kuulemma rahaa herkkuihin. Mitäs siihen muuta sanomaan, kuin että tämä on vapaaehtoista ja perustuu lapsen ja hänen sosiaalityöntekijänsä päätökseen ja tahtoon. Meillä ei kukaan ole vasten tahtoaan, emmekä sellaisia edes ottaisi.

8. Sitoudu! Tähän työhön ei voi lähteä ruusunpunaisilla laseilla kuvitellen, että meille muuttaa joku söpönen, jonka muovaan lapsekseni. Voi hyvällä tuurilla ollakin söpönen ja helposti kotiinne sopeutuva ihana tyyppi, mutta varaudu toiseen. Jokainen lapsi on omanlaisensa ja jokaisella on kokemansa historia mukanaan tullessaan. ”Repusta” voi löytyä monenmoista ja se kaikki selviää meille pikkuhiljaa, tutustumalla. Et voi lähteä tähän työhön, kuten mihin tahansa työpaikkaan. Tässä työssä asetat itsesi ja lapsesi alttiiksi monenlaiselle ja lupaudut lapsen tueksi hänen tarvitsemakseen ajaksi! Jos siis teille muuttaa 3-vuotias, niin lupaudut tekemään tätä työtä vähintään 16-vuotta. Periaatteessa ja käytännössä toimeksiantosuhteen tai yhteistyösopimuksen voi siis purkaa, mutta me emme niin tee, jollei kyse ole ääritilanteesta. Olemme velkaa näille lapsille luottamuksen, sen että lapsi tietää meidän olevan hänen tukenaan aina. Joskus olemme joutuneet harkitsemaan sopimuksen purkamista ja lapsen uudelleensijoitusta, kun joku vanhempi on joskus ollut aggressiivinen ja ilmaantunut ovemme taa lapsemme avaessa ovea. Niissä tilanteissa miettii tämän työn mielekkyyttä. Lapset ovat ne, jotka saavat meidät jaksamaan. Tässä työssä, vaikka olisi miten haastavia tai oireilevia lapsia/nuoria, niin valitettavan usein tämän työn haastavin osuus on vanhemmat. Nyt karrikoin, sillä on myös niitä superihania ja mukavia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa on helppo tehdä yhteistyötä ja toimia kasvatuskumppanuudessa lapsen parhaaksi. Matkan varrelta on jäänyt ihania perheitä tuttaviksi ja edelleen saan puheluita joidenkin lasten isovanhemmilta tai vanhemmilta. Koskettavin koskaan saamani puhelu tuli yhden meillä sijoituksessa olleen lapsen mummolta, joka halusi soittaa minulle ennen kuin hän meni vaaralliseen leikkaukseen. Hän halusi kiittää kaikesta, koska hänellä oli 50/50 mahdollisuus selvitä hengissä tuosta leikkauksesta. Itkin koko puhelun! Vieläkin se herkistää minut. Kiitosta tässä työssä saa harvoin, mutta kun sitä saa, se tuntuu sydäntä pakahduttavalta. Sitoutumisesta vielä: Tämä työ ei pääty, kun lapsi on täysi-ikäinen, muuttanut omilleen tai kun hänestä ei enää makseta. Tässä työssä lupaudun lapsen tueksi loppuelämäkseni ja vastaan vaikka keskellä yötä puheluun, kun jo aikuiseksi varttunut entinen nuori haluaa jutella vaikkapa rahatilanteestaan, parisuhteestaan tai ahdistuksestaan. Minä olen sitä varten.

Tämä on kutsumusammatti.

Tätä työtä tehdään sydämestä, ei rahasta. Myönnän kuitenkin, etten tekisi tätä ilmaiseksi. Ehkä myös voisin rikastua tällä työllä, mikäli en veisi lapsia ulkomaanmatkoille, ostaisi merkkivaatteita, kustantaisi leirejä ja harrastuksia, veisi huvipuistoihin tai leffaan ja laivalle. Ehkä minulle jäisi aika paljon enemmän rahaa, jos en satsaisi näihin lapsiin niin paljon. Mutta tämä on minun tapani tehdä tätä työtä. Tämä on meidän arkea ja elämää. En voi työpäivän päätteeksi sulkea ovea takanani ja mennä rauhassa kotiin perheeni pariin. Tämä työ on myös minun lasteni elämää ja arkea.

Hinnoittele tekemäni työn arvo, ennen kuin seuraavan kerran arvostelet.

Tuliko vielä sellainen olo, että tällä rikastuu? Tule meille tutustumaan, niin kerron mielelläni lisää. ❤️

Kaikella kunnioituksella

Katja

ps. Ei kannata lukea liian kireällä pipolla, herne nenässä. Tyylini on karrikoida 😉

Pari suurta lastensuojelutyötä tekevää ketjua hakee keräysvaroja raflaavilla otsikoilla ja lapsen hätään vedoten. Minä julkaisen vastalauseena sille kuvia, jotka kertovat siitä hyvästä, jota lastensuojelulla saadaan aikaiseksi ja meistä tavallisista perheistä, jotka teemme oman parhaamme tällä haastavalla kentällä.

Lue lisää perhekodistamme:

http://www.storyoften.com/about/my-family/kylla-kaikki-kymmenen-lasta-on-meidan-lapsia/