”Näkymätön Ninni” ja hänen tarpeensa ENNEN lastensuojelun asiakkuutta
Meidän tulisi Suomessa olla enemmän huolissaan niistä lapsista, jotka ovat läpinäkyviä, huomaamattomia. Meidän tulisi avata silmämme niille perheille, jotka eivät saa apua ongelmiinsa tai jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet lastensuojelun asiakkaiksi, vaikka tarvetta olisi. Meistä jokainen voisi tarjota apuaan lähimmäiselle, joka sinnittelee yksin lapsiarjessa, pyrkii lopettamaan päihteidenkäytön tai jolla on rahahuolia. Lähimmäisellä tarkoitan tässä yhteydessä naapuria, kaverin kaveria, lapsen ystävää tai vaikkapa kollegaa töissä. Meistä jokainen on velkaa edes lastensuojeluilmoituksen verran, jos itse ei uskalla tai osaa apua tarjota!
Lastensuojeluilmoitus! Lue täältä miten millon se kannattaa tehdä.
Avun tarjoaminen lähtee hyvin pienestä: ”Voisinko jotenkin auttaa?” tai ”näytät väsyneeltä, onko sinulla huolia?” -kädenojennuksesta. Jokaisella lähimmäisen huomaamisella on merkitystä! Ja vaikka kauppareissulla apuasi tarjoamalle henkilöllä ei ehkä juuri sillä hetkellä ole sanoja tai kykyä vastaanottaa apuasi, niin sanasi voivat lämmittää vielä pitkään, ja ne voivat sysätä hakemaan apua.
Meidän tulisi myös olla entistä enemmän huolissaan lastensuojelun määrärahoista ja avohuollon palveluiden riittämättömyydestä! Jokainen lapsiin satsattu euro tulee meille takaisin viisinkertaisena! Miksi samaan aikaan mediassa näkyy huoli huostaanottojen lisääntymisestä ja peruspalveluiden supistamisesta. Miksi karsitaan neuvolapalveluista, perhevalmennuksista ja kotipalvelusta, kun se kaikki tulee vastaamme perheiden entistä kurjempina oloina. Miksi karsitaan lasten opetuksesta ja erityisopetuksesta, kun ne samat lapset ja nuoret tulevat meitä vastaan suurempien ongelmien kanssa. Kaikki lähtee varhaisesta puuttumisesta ja riittävästä tuesta ja neuvonnasta jo silloin, kun ongelmia ei vielä ole!
Huonot vanhemmat? Vai kenen syy?
Kun perheen tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että lastensuojelun apua kaivataan tai sitä on otettava vastaan, niin monesti ihmiset miettivät, että syy on huonoissa vanhemmissa. Aina syy ei suoranaisesti ole vanhemmuuden puutteessa tai huonossa kasvatuksessa. Joskus lapsi/nuori on niin haastava, kokeilee niin paljon rajojaan tai hänellä on itsellään niin pahoja mielenterveyden tai päihderiippuvuuden oireita, ettei kotioloissa hänen kanssaan pärjää. Joskus sijaishuoltopaikan tarve voi olla lapsen ja vanhemman niin tulehtuneet välit, ettei yhdessä asuminen ole kummankaan edun mukaista. Syitä siis on monia, eivätkä ne todellakaan aina liity huonoon vanhemmuuteen! Syyllisten hakeminen sinällään on turhaa. Tärkeintä on tämä hetki ja lapsen huominen! Toki lastansuojelun asiakasperheistä suurimmalla osalla on joku trauma, päihdeongelmia tai riittämättömät voimavarat taustalla. Hyvin usein lastensuojelun apua tarvitaan, jos vanhemmilla ei ole tukiverkostoa ympärillä.
Moni myös luulee, että kaikilla sijoitetuilla lapsilla on käytös- ja keskittymisvaikeuksia. Ei ole. Meillä sijaishuollossa on erittäin fiksuja ja taitavia lapsia ja nuoria, jotka pyrkivät elämässä eteenpäin huonoista lähtökohdista huolimatta. Toki on siis myös paljon lapsia, joilla traumat ja vaille jääminen lapsuudessa ovat aiheuttaneet jopa pysyviä vaurioita. On lapsia, joilla on vakavia käytös- ja keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, erilaisia diagnooseja liittyen oppimiseen tai käytökseen ja on lapsia/nuoria, jotka oireilevat masennuksella, syömishäiriönä, itsetuhoisuutena tai vaikkapa päihteiden käytöllä. Kaikkien vanhemmat eivät ole juoppoja, eikä narkkareita. Kyllä, monesti päihderiippuvuus on huostaanoton kriteeri, muttei aina liity millään tavalla lapsen tilanteeseen.
Joskus myös hyvän perheen ja ihanien vanhempien kaikesta parhaasta yrityksestä huolimatta lapsi tai nuori voi ajautua väärille urille ja aiheutunutta solmua voi olla tavallisen perheen vaikea itse avata. Myös silloin lastensuojelun apua tarvitaan. Työskentely lastensuojelun ja perheen välillä alkaa lastensuojelutarpeen arvioimisella ja lapsen ja perheen tilanteen ja tarpeiden huolellisella kartoituksella. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä koordinoi lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä ja yksittäisen lapsen asiakasprosessia.
Millainen on mielikuvasi lastensuojelusta?
Monesti lastensuojelua leimaa negatiiviset mielikuvat. Moni mieltää lastensuojeluilmoituksen tekemisen tilanteeksi, jossa lapset riistetään vanhemmiltaan. Saatetaan ajatella, että lastensuojelu on rikottuja perheitä, lähes vankilamaisia lastenkoteja, oikeustaisteluita ja lapsia, joilla ei ole tulevaisuutta.
Blogini tarkoituksena on rikkoa näitä mielikuvia. Haluan tarjota blogini seuraajille mahdollisuuden kurkistaa ammatillisen perhekodin arkeen. Haluan antaa mahdollisuuden luoda myönteisiä mielikuvia lastensuojelusta ja perhehoidosta sekä sijaishuollosta. Matkassamme huomaat ehkä, että lastensuojelu voi parhaimmillaan eheyttää lapsia, yhdistä perheitä, antaa turvaa ja hoivaa sekä tehdä kasvatuskumppanuutta lapsen parhaaksi. Tule mukaan suurperheen arkeen.
Katja,
Neljän lapsen äiti, varaäiti monelle lainalapselle, yrittäjä ja bloggaaja, joka muka parantaa maailmaa tällä piskuisella blogillaan. Tämä Sosionomi haluaa tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi ja mielekkääksi ja haluaa samalla kertoa siitä myös muille. Äitiyden ja työni jälkeen minusta on jotain jaksamisen rippeitä jäljellä ja yritän olla kohtuullisen hyvä vaimo Eerolle ja jonninlainen ystävä niille ihanille, jotka ovat olleet tukenani ja jaksaneet pysyä tämän suurperheen matkassa. Olen myös tytär ikääntyville vanhemmilleni, joiden arkisiin pulmiin minulla voisi olla vähän enemmän aikaa. Etenkin, kun tietokoneensa sekoilee jotain omiaan, vaikka vanhempani eivät ole sitä mitenkään räplänneet tai kun vasebookki ilmoittaa taas jostain kumminkaiman asioista ja kadottaa ne sitten samantien.