Lapseni osallistui vitosluokkalaisille tehtyyn suureen verkkokyselyyn, jossa piti rastia asumismuoto. Hän oli valinnut kohdan ”asun ammatillisessa perhekodissa”. No joo, kyllähän hän asuu, vaikkakin biologisena lapsena, ei lastensuojelun sijoitettuna. Se kertoo osaltaan, kuinka lapsemme asian kokevat. Perhekoti on myös heidän koti, meidän työ on heidän arki. Sijoitetut lapset ovat heidän kotonaan, perheenjäseniämme.
3 eniten kysyttyä kysymystä ammatillisen perhekodin perhesuhteista ja elämästä sijaisperheenä:
- ”Onko nää KAIKKI teidän lapsia?”
- Voiko rakkautta riittää tai entä jos ei rakastakaan toisten lapsia?
- Kärsiikö omat lapset tästä elämäntavasta?
Vastaukseni kahteen ensimmäiseen kysymykseen on edellisissä postauksissani. Linkki tämän postauksen lopussa.
Vastaus Nro. 3 Lapsemme kärsivät ja nauttivat. Tätä on suurperheen elämä!
Se, että me perhekodin vanhemmat olemme sitoutuneet tähän työhön ja elämäntapaan, on vaatinut koko perheen sitoutumisen. Ei voisi toimia ammatillisena perhekotina, jos omat lapset sitä ajatusta vastustaisivat. Kysymme aina aika ajoin uudelleenkin lapsiltamme, että onko tämä työmme heille ok ja mitä toiveita heillä on asian suhteen. On tärkeää ottaa omat lapset huomioon, sillä he eivät ole valinneet vanhempiensa työtä, jota tehdään kotona. He eivät ole valinneet sitä, että heidän kotiin muuttaa myös ’vieraita’ lapsia. Kysyttäessä heiltä, mitä he asiasta ajattelevat, vastauksena on aina, että asia on heille ok. Lapsemme suhtautuvat asiaan melko rationaalisesti: ”en haluais, että te ootte jossain muualla pitkät päivät töissä”, ”must on kiva, että me voidaan tarjota muillekin hyvä koti”, ”mulle asia on ihan sama” ja ”musta on kiva, kun oon saanut monta siskoa tai veljeä”. Ammatillisessa perhekodissa kasvaminen on aika lailla tavallista suurperheen elämää. Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä 12 jäsentä, laajennettuna enemmänkin, sillä osa on jo omilleen muuttaneet ja osa palanneet bio-perheisiinsä.
Perhekoti toimii kuten suurperhe tai kuten uusperhe:
on meidän ja heidän lapsia ja erilaisia tapoja ja tottumuksia on sovitettava yhteen. Perhekotiin muuttavat lapset joutuvat hyppäämään valtavan pelottavaan tuntemattomaan, kun heidät haetaan kotoa kriisin keskeltä tai jostakin lastensuojelulaitoksesta. En saata edes kuvitella sitä tunnetta, miltä tuntuu tupsahtaa vieraan perheen kotiin ja arkeen, tutustua isoon perheeseen ja opetella kaikkia niitä itselle uusia tapoja, jotka tuntuvat vierailta totuttuihin kuvioihin verrattuna. Lastensuojelun avohuollon tukitoimena tai huostaanotettuna meille muuttava lapsi/nuori otetaan meillä aina hyvin vastaan. Kaikki toivottavat aina tervetulleiksi ja jokainen odottaa samalla jännityksellä, mitä uusi perheenjäsen tuo mukanaan. Yksikin jäsen perheessä voi muuttaa koko perhekodin tunnelman erilaiseksi, perhekotimme on perheenjäsentemme summa ja siksi jokaisella on iso merkitys koko toimintaan!
Lapset joutuvat jakamaan vanhempien huomion suurperheessä
Omat lapsemme joutuvat jakamaan omien vanhempiensa huomiota, jakamaan kotinsa, jakamaan aikaansa. Lapsemme joutuvat ottamaan huomioon toisia ja odottamaan omaa vuoroaan. Moni meille muuttava lapsi on traumatisoitunut tai heillä saattaa olla paljon erityistä tukea tarvitsevia pulmia oppimisen suhteen tai arjen sujumisen kanssa. Moni lapsi ja nuori tarvitsee tiivistä tukeamme ja toki sitä aikaakin joutuvat omat lapsemme jakamaan.
Lapsemme joutuvat kuulemaan paljon sellaista pahaa ja ikävää, jota he eivät voisi kuvitella olevan olemassakaan, saati täällä Suomessa. He kuulevat tarinoita päihderiippuvaisten elämästä, rikotuista pullojen sirpaleista olohuoneen lattialla, vanhempien mielen sairaudesta, rajuista riidoista ja lupausten pettämisestä. He tietävät tarinoita siitä, kun kaapissa ei ole ruokaa, tai kun ketään ei kiinnosta valvooko aamuun saakka tai kun pitää kuusivuotiaana hoitaa pikkusisarusta. Elämä on aika raadollista idyllisen omakotitaloalueen ulkopuolella. Tähän altistamme omat lapsemme. Perhekodissa eläminen antaa toivottavasti ajattelemisen aihetta, avartaa sydäntä ja tekee meidät avarakatseisemmiksi.
Kumppanuus on avain kaiken onnistumiseen perhekodissa
Meille muuttavat lapset tai nuoret ovat meillä aina vapaasta tahdostaan. Kukaan ei ole täällä väkisin, eikä meillä ole lukittuja ovia. Kaikki perhekodin yhteinen perustuu yhteiseen sopimukseen, sitoutumiseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen. Meillä lapsi saa asua niin kauan, kun hän tarvitsee meitä. Meillä on ollut todella vähän vaihtuvuutta näiden kymmenen vuoden aikana. Vain 12 lasta/nuorta on kulkenut meidän kodin kautta. Jokainen lapsi jättää jäljen sydämiimme ja on suru, kun pitkään asunut meiltä lähtee. Työmme tarkoituksena on tehdä itsenme tarpeettomiksi ja lähettää lapsi matkaan, kun siipensä kantavat (tai kun sosiaalityöntekijä tai vanhemmat niin päättävät). Näiden sisarusten lähtö on kova paikka myös omille lapsillemme. Etenkin kuopuksemme usein ikävöi meiltä muuttaneita, isommat ehkä paremmin ymmärtävät syyt ja siten myös helpompi käsitellä asiaa. Kuopuksemme usein kyselee lasten perään.
Yksi nuori on lähtenyt meiltä koulukotiin, kun ei hatkailua saatu millään katkeamaan. Se oli jälkikäteen ajateltuna isoin virhemme, mitä olemme koskaan tehneet. Tämä nuori olisi kuulunut jäädä meille, kaikista haasteista huolimatta. Sitä kadun loppuelämäni. Välit katkesivat eikä hän enää kehtaa meille tulla, ei vaikka olemme pyytäneet. Hän usein sanoi, että ”ei olis koskaan pitänyt lähteä perhekodista pois”. Hän oli ihana ja kultainen! Ikävä on kova ja odotamme kovasti, että hän vielä joku päivä uskaltaa ovemme avata. 🖤
Yksi nuori muutti meiltä omaan kotiinsa. Oli kiire heti 18-vuotiaana aloittaa oma, itsenäinen elämä. Hän on aivan ihana, empaattinen, huumorintajuinen ja herkkä. Onneksi kontakti häneen on säilynyt ja hän piipahtaakin aina välillä avopuolisonsa kanssa meitä katsomassa. Tämä ihana nuori on meille tärkeä.
Yksi nuori muutti meiltä sukulaissijoitukseen yli yhdensän yhteisen vuotemme jälkeen. Se oli kova paikka. Tämän nuoren lähetimme aikanaan koulutielle, opetimme uimaan ja ajamaan polkypyörällä. Meidän kanssa hän teki ensimmäiset ulkomaanmatkansa, mökkeili ja kalasti. Hän on ihana vilkkisilmäinen nuori, jolla on päätä opiskella ihan mitä vain, kunhan elämän eväät kantaisivat. Tämä nuori on sydämissämme ja viikoittain hänestä meillä puhutaan ja muistellaan yhteisiä hetkiä, vaikka hänen pois muutostaan onkin jo puoli vuotta. Sukulaiset tarjosivat sijaishuoltopaikkaa tämän nuoren juuri pahimmassa kapinaiässä ja hän tarttui tilaisuuteen. Koemme, että hän olisi sitoutunut sääntöihimme ja jäänyt meille aikuisuuteen saakka, mikäli suunnitelmaB ei olisi ollut helppona vaihtoehtona tarjottimella. Kapinahengessä tulee joskus tehtyä huonojakin ratkaisuja, toivottavasti tämä ratkaisu antaa hänelle parhaat mahdolliset eväät elämään.
Meille sijoitettujen lasten tukena tulisi olla koko perhe ja lähiomaiset, jotta sijoitus onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Tätä työtä ei tehdä yksin, vaan yhdessä koko lapsen lähiverkoston ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Osan lähiverkoston kanssa olemme hyvin tiiviissä yhteistyössä ja tälläkin hetkellä neljän sijoitetun lapsen vanhempien kanssa on erittäin hyvöt välit ja yhteistyö toimii niin kuin pitääkin, kasvatuskumppanuudessa.
Muutama lapsi on käynyt meillä ns.kääntymässä, ollut päivästä pariin kuukauteen. Pari on jäänyt mieleemme ja tänäkin päivänä mietin, kuinka heille on käynyt elämässä, onko kaikki hyvin ja missä mahtavat olla nyt. Kaikista emme kuule koskaan enää. Jokaisen nimen muistan ja jokainen on kuitenkin tärkeä osa tämän perhekodin tarinaa.
Yksi ihanainen palasi takaisin vanhempiensa luokse. Onneksi hän on saanut käydä meillä aina välillä ja toimimme hänelle tukiperheenä. Tämä upea nuori on meille tosi tärkeä ja toivomme yhteyden säilyvän! Hän on ihana, aurinkoinen, kultainen ja kiltti. Hän on höpsö ja sydämellinen. Onneksi olemme saaneet hänet elämäämme. Kuopuksemme on erityisen kiintynyt juuri häneen ja pitää häntä ihan oikeana sisaruksenaan. Tunneside ei vaadi samaa verta. Yksi huikea nuorukainen asui meillä vain muutaman kuukauden, mutta hänen kohdallaan palaset loksahtivat paikoilleen ja on ollut mahtava huomata kuinka upea nuori hänestä on kasvanut. Äitinsä kiitokset lämmittävät edelleen mieltä!
Ja silloin juuri, kun on hankalaa, on hyvä palauttaa mieleen, MIKSI teemme tätä työtä: lasten vuoksi. Alla oleva viesti on tärkeä muistutus siitä, miksi meitä tarvitaan.
Olemme tämän työn myötä saaneet ihania ihmisiä elämäämme!
Paitsi nämä huikean upeat lapset, myös monta ihanaa ihmistä heidän lähiverkostostaan on jäänyt elämäämme ja muistoihimme. Vieläkin pari ihanaa mummia soittelee ja vaihdetaan kuulumisia, muutamat vanhemmat on tulleet melkein ystäviksi ja jokaisen lämmin kiitos on jäänyt sydämiimme ikuisiksi ajoiksi! Tämän työn suurin palkinto, lahja ja kiitos on perheet, joita olemme voineet omalta osaltamme auttaa. Joidenkin kohdalla olemme auttaneet selvittämään tunnelukkoja tai vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Joidenkin kohdalla olemme antaneet vanhemmille tilaa hengittää ha saada voimia selviytyä arjessa. Joillekin nuorille olemme antaneet ”oman äänen” ja vahvuuden olla oma itsensä ja olla ylpeä itsestään. Joillekin lapsille olemme tarjonneet hetkeksi turvallisen kodin ja olkapään, johon nojata.
Onneksi vain kerran, ja onneksi vain yksi ihminen koko kymmenvuotisessa perhekotimme historiassa on ollut ns.haastava ja tullut ovemme taakse ilmoittamatta ja köyttäytynyt uhkaavasti meitä kohtaan. Toki mukaan mahtuu pari vanhempaa, jotka ovat kyseenalaistaneet toimintaamme, mutta onneksi kaikkien kanssa olemme voineet edetä lapsen parasta ajatellen. Tämä työ siis altistaa myös omat lapsemme henkisesti epätasapainoisten tai jopa vaatallisten ihmisten vaikutuksen alaisiksi. Onneksi toistaiseksi olemme välttyneet kohtaamasta väkivaltaa. Mutta koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Tärkeintä on jokaisen perhekodin jäsenen turvallisuus! Turvallisuus määrittää työllemme raamit ja jos se rikkoutuu, joudumme rajaamaan ja toimimaan yhdessä viranomaisten kanssa. Toistaiseksi sanat ovat riittäneet. Ja onneksi suurinosa vanhemmista toimii erinomaisesti, yhteistyössä lapsen parhaaksi.
Perhekodin lapset ovat toisilleen kuin sisaruksia!
Perhekodin lapset kinastelevat, heittävät vitsiä, riitelevät, nauravat ja toimivat muutenkin sisarusten tavoin, välillä tapellen, välillä käsikynkkää. Joidenkin välit ovat etäiset tai suhtautuvat toisiinsa neutraalisti, joidenkin välit ovat tosi läheiset ja jotkut eivät tule oikein toimeen keskenään. Täällä osa on saanut tosistaan hyvän ystävän, osa uusia sisaruksia loppuelämäkseen. Tällä hetkellä meidän kaikki lapset/nuoret tulevat ihan hyvin juttuun toistensa kanssa ja koko perhekodin tunnelma on jotenkin ”tasainen”, jos voisi niin sanoa. Pitää koputella puuta, sillä juuri kun sen sanoo, niin vuorostoradan kelkan suunta voi vaihtaa suuntaansa.
Perhekodin elämä on tullut hyvin tutuksi myös monelle sukulaisemme, lastemme kaverille ja meidän perhetutuille. Aina elämä perhekodissa ei ole avoista ja ihanaa, mutta se on taatusti elämänmakuista ja vaihtelevaa. Pahimmillaan perhekodin arki on kaaosta ja sähellystä, riitoja ja huutoa, meteliä ja kiirettä. Parhaimmillaan elämä perhekodissa antaa turvaa ja huolenpitoa, tärkeitä ihmissuhteita, ison perheen tuen ja kannustuksen sekä väriä elämään. Yksikään päivä perhekodissa ei ole samanlainen, kuin edeltäneet päivät! Perhekodin arjen hulinan huomaa parhaiten ruoka-aikaan, kun kaikki lapset ovat samaan aikaan pöydän ääressä ja kaikilla on yhtä aikaa asiaa. Ison perheen elämää on se, kun ruokakaupasta kannetaan jääkaapit täyteen ja vain hetkeä myöhemmin kaikki herkkujogurtit, tuoreet leivät ja hedelmät ovat kadonneet parempiin suihin. Suurperheen elämään pääsee helposti mukaan liittyessään myös seuraamme vaikkapa mökkireissulle, kun samalla hehtaarin tontilla vilistää 12-20 henkeä. Pitkän pitttipöydän ääreen mahtuu mökillä onneksi 20!
Perhekodin arjesta lisää seuraavassa postauksessa. Minulta kysytään usein, että ”paljon teillä oikein menee RUOKAA” (-PALJON!) tai millainen arkirytmi meillä on ja miten muistamme kaikkien harrastukset ja menot ym. Palaan niihin vielä myöhemmin.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Terkuin Katja
Psst. Jääkiekon maailmanmestaruutta juhlitaan perhekodillakin ja tänään osa nuoristamme suuntaa Kaisaniemeen 🇫🇮💙
Tästä linkistä löytyy vastaus eniten perhekodin vanhemmilta kysyttyyn kysymykseen:
http://www.storyoften.com/about/my-family/kylla-kaikki-kymmenen-lasta-on-meidan-lapsia/
Vastaus toiseksi yleisimmin kysyttyyn kysymykseen:
http://www.storyoften.com/about/my-family/riittaako-rakkautta-jokaiselle-lapselle/