Story of ten, kertoo kymmenestä lapsestamme ja toki myös suurperheen arjesta, josta on tarkoitus kirjoittaa OFTEN. Koska kyseessä on ammatillinen perhekoti, niin en voi puhua lainalapsistamme nimillä, enkä aina omistakaan puhu nimellä, koska haluan suojata yksityisyyttämme. Kuvilla ja kirjoituksilla haluan hälventää sitä ikävää leimaa, jota lastensuojelu mukanaan kantaa.
Lastensuojelu sanana useimmiten antaa negatiivisia mielikuvia ja toki se pitääkin sisällään monia surullisia ja epäoikeudenmukaisia tarinoita, rikkinäisten perheiden kohtaloita ja eksyksissä olevien lasten/nuorten kohtaloita. MUTTA lastensuojelu on paljon muutakin! Lastensuojelu ammatillisessa perhekodissa/perhehoitoyksikössä on parhaimmillaan lapsen tukena ja turvana oloa, rinnalla kulkemista, tavallisena perheenä toimimista, arkea, tylsiä rutiineja, rakkautta ja hoivaa, ymmärrystä, huolen kantamista ja sitä, että on aikuisena/vanhempana/varaäitinä tai varaisänä lapselle, jolla on vaikea elämäntilanne. Kaikki lapset/nuoret eivät ole todellakaan sen takia sijoitettu kodin ulkopuolelle, että vanhemmat olisi päihdeongelmaisia tai väkivaltaisia. Osa lapsista/nuorista kokee rajattomuutta, monella on mielenterveysongelmia ja moni vanhempi saattaa olla uupunut solmuun ajautuneessa tilanteessa. Syitä lastensuojen tarpeeseen on varmasti yhtä monia, kuin on sijoituksiakin.
Suurimman osan kanssa teemme yhteistyötä ja toimimme kasvatuskumppanuudessa yhdessä lapsen vanhempien ja muun tukiverkoston kanssa. Monen monta nuorta on muuttanut meiltä takaisin omiin koteihin, osa jo omilleenkin. Osa on lähtenyt meiltä lastensuojelulaitokseen tai koulukotiin. Joidenkin kanssa yhteys on katkennut ja syitä siihenkin on monia; häpeää, katkeruutta tai hankalat välit syntymäperheen vanhempien kanssa. Monien kanssa kahvitellaan vielä vuosienkin jälkeen ja soitellaan isovanhempien tai kummien kanssa kuulumisia. Perhekoti on mielestäni monen uusioperheen kaltainen yksikkö, jossa saattaa olla useampi aikuinen vastuussa lapsen arjesta ja 2-3 kotia, joiden tavat ja tottumukset matkaavat lapsen mukana.
Kuten kuvan 12 munaa, myös perheeni jokainen jäsen on omanlaisensa, persoonansa mukainen, historiaansa ja toiveitansa mukanaan kantava yksilö, joka elelee osana tätä kummallista joukkoa.
Klikkaa tästä ja lue miltä tuntuu, kun uusi perheenjäsen muuttaa meille asumaan
Olen aiemmin esitellyt mieheni ja biologiset lapseni. Tässä kerron koko perheestäni, johon kuuluu myös ’lainalapsemme’. Oikeastaan nuo kananmunat kuvaavat hyvin niitä lapsia, jotka on kokeneet trauman, hylkäämisen ja kodin ulkopuolelle sijoittamisen. On kasvatettava kuori, jotta pärjää ja jotta voi suojata sisimpänsä. Toinen on kovin auki ja jopa täysin vailla kuorta, toisella taas on hyvin kova kuori ja se kuori pitää kaikki tunteet sisäpuolella ja ihmiset ulkopuolella.
Perhekodissamme asuu tällä hetkellä tusinan verran ihmisiä (ja vierailee päivittäin ystäviä, sukulaisiamme ja pari työntekijääkin). Aina ei ole helppoa olla yksi tusinasta. Joukkoon mahtuu introverttejä, ekstroverttejä ja kaikkea niiden väliltä. Jos pitäisi nimetä meidän perhe Disneyn kääpiöiden tapaan, niin ehkäpä meillä asuisi:
Reipas, Söhlä, Maltti, Touho, Vauhti, Hössö, Juro, Rento, EiNo, Mökö, Into ja Arvoitus. Minkä nimisiä Disney-hahmoja teillä asuu?
Suuresti ihmettelen näiden lasten rohkeutta, kuinka hienosti he uskaltavat tuoda mielipiteensä esiin vaikeissakin paikoissa. Lastensuojelu sinällään on vähän ”epäreilu” lasten kohtaan, koska lapsen tulee 1-6kk:n välein aina uudelleen arvioida omaan tilannettaan ja joka kerta uudelleen sanoittaa asioita, joista on vaikea aikuistenkin puhua ja kuulla. Meidän tehtävänä on tukea lasta silloinkin, kun lastensuojelu meinaa tukea enemmän vanhempien oikeuksia, kuin lapsen etua. Meillä kaikilla lastensuojelussa työskentelevillä on suuri vastuu lapsesta! Meidän tulee tukea lapsen kasvua ja kehitystä, turvata hänen koulunkäyntinsä, suojella hänen terveyttään ja ikätason mukaista toimintaansa, vahvistaa häntä uskomaan itseensä ja rohkaista olemaan oma itsensä. Meidän tehtävänämme on samalla tehdä itsemme tarpeettomiksi, kun lapsi on siihen valmis ja tukea hänen itsenäistymistään ja yhteyttään lähiverkostoonsa. Ei ole helppoa aina.
Tämä työ on 247365 ja vaikka emme julkisesti voikaan koskaan puolustautua liittyen kenenkään lapsen/nuoren tai hänen perheensä asioihin, niin voin kertoa, ettei tähän työhön voi lähteä raha edellä. Monesti somessa on kirjoituksia lastensuojelun tekemistä turhista huostaanotoista jne. Sitä pidän todella erikoisena, sillä minun kokemukseni mukaan lastensuojelun resurssit pikemminkin ohjaavat viimeiseen saakka avohuollon ennaltaehkäiseviin palveluihin. Monesti jopa huostaanottoon ja lastensuojelun ”avun piiriin” on vaikea päästä. En ole vielä koskaan kuullut, että lastensuojelu olisi turhaan tehnyt huostaanoton. Mutta aivan liian monta kertaa olemme joutuneet lehdistä lukemaan lasten kohtaloista silloin, kun lastensuojelu ei ole tiennyt huonoista kotioloista tai kun puuttuminen on ollut riittämätöntä. Mielestäni meillä ja sosiaalityöntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus silloin ja vain siinä tapauksessa ruotia perheen asioita julkisesti, jos/kun perhe itse avaa julkisen keskustelun! On väärin, että yksittäinen henkilö voi somessa haukkua sosiaalityöntekijää jne., mutta sosiaalityöntekijä ei saa millään tavalla asiaa kommentoida.
Itselleni ns. punainen vaate on, kun joskun jonkun lapsen vanhempi on sanonut lapselle, että ”ei ne susta oikeesti välitä, ne saa susta rahaa” tmv. Tätä en siedä! Kyllä, me saamme työstämme palkan. Välitän silti ”asiakkaistani” ja rakastan näitä lapsia, hoidan kuin omiani ja otan avosylin vastaan, kotiini. Mikä olisi sinun hintalappusi tälle työlle? Mikä olisi kohtuullinen palkka työstä, jossa olet kiinni vuoden jokaisena päivänä, silloinkin kun olet ydinperheen kanssa vuosilomalla ja kotonasi on omasta palkastasi palkkaama työntekijä lapsista huolehtimassa? Paljonko sinun vuorokauden ympäri tekemä työ maksaisi, kun maksaisit siitä itse verot, palkkasi sivukulut, työntekijän kulut, lasten kulut, lasten harrastukset ja terapiakuljetukset, lapsen kotilomat ja vanhempien ruokarahat, lasten kuukausirahat, lääkkeet jnejne. Moni luulee meidän saavan lapsilisät ja jotakin yhteiskunnan tukia tai ruokarahoja kunnalta tähän toimintaan. Emme saa euroakaan. Saamme ainoastaan kilpailutuksessa sovitun vuorokausikorvauksen, josta sitten itse yrittäjänä maksammme KAIKKI kulut.
Palaan näihin asioihin vielä monesti.
Ihanaa viikkoa! Pitäkää huolta lapsistanne 😘
Katja
Ps. Kurkkaa myös tästä, miten minä haluaisin kehittää lastensuojelua: http://www.storyoften.com/painava-avautuminen-lastensuojelusta-miten-lastensuojelua-tulisi-kehittaa/
Kirjoitin tästä yllä olevasta asiasta myös Facebookiin. Instagramissa on vaan lyhyt versio 😉 Tänne blogiin näytti sitten tulevan melkein romaanin verran juttua.
