Tässä on kohta 16-vuotias Kalle-poika, joka on jo aikoja sitten hujahtanut ensin äidin, ja sitten vielä isänsäkin ohi pituudessa. Kalle on jo 182cm pitkä! Taitaa tulla pappaansa tässä pituus-asiassa.
Kallen elämä pyörii tällä hetkellä vain mopoissa (jotka ovat aina rikki), ihanassa tyttöystävässä (Oona), tietokonepeleissä ja jääkiekossa. Siinä sivussa hoituu koulu ja perhekuviot. Seurustelu on selvästi tehnyt Kallelle hyvää, toivottavasti Oonalle myös 😉 Kallella on huono huumori, kova ääni ja paljon mielipiteitä. Kalle ei turhaan käytä energiaa pingottamiseen, vaan löytää aina sopivan kohdan, jossa aita on vähän matalampi ylittää 😉
Rakas ja ihana poika!
Näin nuorten kanssa työskentelevänä äitinä kaikki peruskoulun tehtävät eivät kyllä ihan aukene. En ymmärrä miten perustellaan nuorelle, että ”koulu on elämää, ei opettajia varten”, silloin kun pitää opetella ulkoa rantakasveja tai vaikkapa kirjoittaa runoanalyysi jostain ihmehaikusta, josta ei vanhemmatkaan mitään ymmärrä. Koulu on elämää varten silloin, kun nuori oppii tekemään tiimissä töitä, oppii etsimään tietoa ja oppii oppimisen taitoja. Nuori motivoituu opiskeluun, kun aihe on itseä kiinnostava. Siksipä onkin kurjaa, että yhteishaut perustuvat kouluarvosanoihin. Tämä meidänkin Kalle saattaisi olla vaikka miten taitava lentokonemekaanikko, mutta uskontotieteilijää tästä epäilevästä tuomaasta tuskin tulee.
Pieni kevennys tähän Kallen pakollisilta kuviksen tunneilta: Opettaja antoi oppivuoden ensimmäisellä tunnilla monisteen, johon oli kirjoitettu tulevan lukuvuoden kaikki kuvaamataidon tehtävät. Kalle pisti tuumasta toimeen ja teki reippaana poikana KAIKKI tehtävät yhdellä istumalla. Ajatelkaa, kuinka reipas poika! No jostain kumman syystä opettajalla ei huumori riittänyt tähän touhuun ja hän oli raivostunut Kallelle. Kalle selitti kotona, että tehtävänä oli muun muassa piirtää ihminen ja lehti ja ehkä kymmenkunta muuta aihetta. Äkkiäkös ne nyt piirtää, tuumasi Kalle. 😉
Tässä ysiluokkalaisen äidinkielen läksy. -Laadi runoanalyysi alla olevasta runosta Johtaja.
Johtaja
Mun täytyy saada johtaa.
Mun täytyy saada johtaa.
Saanks’ mä johtaa?
Saanko? Saan?
Varmasti? Ihanko varmasti?
Jippii. Mä olen johtaja
mä olen johtaja
Okei, mitäs tehdään.
Roger McGouch
Kokoelmasta Maailman runosydän.
Suom. Risto Ahti. 1998.
Kysynpähän vaan, että miten mm. tämä tehtävä motivoi ysiluokkalaista (poikaa) ja miten tämä auttaa häntä elämää varten? No, Kallen analyysi tästä oli, että tässä on kyse Jumalasta. Jep.
Monenlaisia kuvioita mahtuu arkeen, kun samassa taloudessa asuu neljä nuorta miestä. Meidän perheessä/perhekodissa on tällä hetkellä 4 poikaa ja 1 mies, joten aika moni voi varmaan samaistua, ettei sukupuolten ja temperamenttien välisiltä yhteentörmäyksiltä oikein voida välttyä. Omien kahden pojan lisäksi meillä asuu esikoisemme poikaystävä sekä yksi meille sijoitettu nuorimies.
<kuvassa vasemmalta Kalle, Kallen paras kaveri Joonas, esikoisemme poikaystävä Miko, mieheni Eero sekä nuorempi poikamme Kaapo.
Meidän naisten ja miesten tavat toimia ja myös keskustella on ”hieman” erilaiset 🙈 Onneksi meillä on vielä ”naisvalta” talossa, ainakin lukumääräisesti, kun meillä asuu 6 tyttöä ja minä! 👍👍
Naiset vs Miehet: 7-5 🏆
Haluaisin kaikille nuorten kanssa työskenteleville sanoa, että USKO nuoreen ja hänen potentiaaliin, POTKI PERSUKSILLE ja vaadi tekemään oma parhaansa, ÄLÄ odota alisuoriutumista. LUO USKOA nuoren kykyihin ja VAHVISTA hänen minäkuvaansa ja korosta nuoren VAHVUUKSIA. Jokainen nuori ansaitsee aina uuden mahdollisuuden. Älä nillitä puuttuvasta kynästä, jos nuori on saapunut tunnille ja mukana on jopa kirjat. Kokeile joskus lähestyä nuorta huumorin kautta, se saattaa jonkun kohdalla toimia. Tsemppiä kaikille nuorten miesten, teinipoikien ja muidenkin nuorten kanssa työskenteleville! Olette tärkeä linkki nuoren matkalla sitä ”elämää varten”.
