a) Lastensuojeluilmoituksen avulla perhe ”löydetään” ja he saavat avohuollon palveluiden kautta apua ongelmiinsa. Perhe on saattanut kaivata kotihoidon apua arkeen, taloudellisen tilanteen kartoittamista, päihdehuollon palveluita tai vaikkapa perhetyön tai perheneuvolan apua haastavaan tilanteeseen. Myös tukiperhepalvelut auttavat tilanteissa, joissa perheellä ei ole tukiverkostoa.
b) Ilmoitus ei vielä johda lastensuojelun asiakkaaksi. Perheen tilanne ei aiheuta huolta lastensuojelun sosiaalityöntekijöissä. Ilmoitus oli ns. turha TAI sitten tilannetta seurataan ja odotetaan, tuleeko uusia ilmoituksia vai oliko perheen asiat kunnossa.
c) Lapsen tilanne kotona on akuutti ja lapsi sijoitetaan kiireellisenä perhehoitoyksikköön, sijaisperheeseen tai lastensuojelulaitokseen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on 30vrk (+30vrk) aikaa selvittää perheen tilannetta tarkemmin ja miettiä mahdolliset jatkotoimenpiteet. Joko lapsi kotiutetaan tai sijoitusta jatketaan.
Tässä postauksessa kerron vähän siitä, mitä tapahtuu lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen tai sitten, kun avohuollon palvelut eivät tue perhettä riittävästi.
Vastaan myös muutamaan myyttiin lastensuojelusta. Lastensuojeluilmoituksen tehneellä on usein pelko siitä, miten lapselle käy ja mitä ilmoituksesta seuraa. Myös lastensuojelun asiakkaaksi päätyvällä perheellä on monesti ennakkokäsityksiä ja pelkoja tilanteeseen liittyen. Toki joskus ylilyöntejä ja varmasti vääriäkin päätöksiä tehdään ja ne on aina tosi ikäviä juttuja selvittää. Lastensuojelun tarkoituksena on kuitenkin olla nimenomaan lasta varten ja tehdä ratkaisunsa aina lapsen etua ajatellen. Lastensuojelu ottaa aina koko perheen mielipiteet ja tilanteen huomioon, mutta aina lapsen ja vanhemman etu ei tarkoita samaa asiaa ja silloin lapsen etu menee vanhemman edun edelle.
Työskentely lastensuojelun ja perheen välillä alkaa lastensuojelutarpeen arvioimisella ja lapsen ja perheen tilanteen ja tarpeiden huolellisella kartoituksella. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä koordinoi lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä ja yksittäisen lapsen asiakasprosessia.
Huonot vanhemmat? Vai kenen syy?
Kun perheen tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että lastensuojelun apua kaivataan tai sitä on otettava vastaan, niin monesti ihmiset miettivät, että syy on huonoissa vanhemmissa. Aina syy ei suoranaisesti ole vanhemmuuden puutteessa tai huonossa kasvatuksessa. Joskus lapsi/nuori on niin haastava, kokeilee niin paljon rajojaan tai hänellä on itsellään niin pahoja mielenterveyden tai päihderiippuvuuden oireita, ettei kotioloissa hänen kanssaan pärjää. Joskus sijaishuoltopaikan tarve voi olla lapsen ja vanhemman niin tulehtuneet välit, ettei yhdessä asuminen ole kummankaan edun mukaista. Syitä siis on monia, eivätkä ne todellakaan aina liity huonoon vanhemmuuteen! Syyllisten hakeminen sinällään on turhaa. Tärkeintä on tämä hetki ja lapsen huominen! Toki lastansuojelun asiakasperheistä suurimmalla osalla on joku trauma, päihdeongelmia tai riittämättömät voimavarat taustalla. Hyvin usein lastensuojelun apua tarvitaan, jos vanhemmilla ei ole tukiverkostoa ympärillä.
Moni myös luulee, että kaikilla sijoitetuilla lapsilla on käytös- ja keskittymisvaikeuksia. Ei ole. Meillä sijaishuollossa on erittäin fiksuja ja taitavia lapsia ja nuoria, jotka pyrkivät elämässä eteenpäin huonoista lähtökohdista huolimatta. Toki on siis myös paljon lapsia, joilla traumat ja vaille jääminen lapsuudessa ovat aiheuttaneet jopa pysyviä vaurioita. On lapsia, joilla on vakavia käytös- ja keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, erilaisia diagnooseja liittyen oppimiseen tai käytökseen ja on lapsia/nuoria, jotka oireilevat masennuksella, syömishäiriönä, itsetuhoisuutena tai vaikkapa päihteiden käytöllä. Kaikkien vanhemmat eivät ole juoppoja, eikä narkkareita. Kyllä, monesti päihderiippuvuus on huostaanoton kriteeri, muttei aina liity millään tavalla lapsen tilanteeseen.
Joskus myös hyvän perheen ja ihanien vanhempien kaikesta parhaasta yrityksestä huolimatta lapsi tai nuori voi ajautua väärille urille ja aiheutunutta solmua voi olla tavallisen perheen vaikea itse avata. Myös silloin lastensuojelun apua tarvitaan. Työskentely lastensuojelun ja perheen välillä alkaa lastensuojelutarpeen arvioimisella ja lapsen ja perheen tilanteen ja tarpeiden huolellisella kartoituksella. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä koordinoi lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä ja yksittäisen lapsen asiakasprosessia.
”Näkymätön Ninni” ja hänen tarpeensa ENNEN lastensuojelun asiakkuutta
Meidän tulisi Suomessa olla enemmän huolissaan niistä lapsista, jotka ovat läpinäkyviä, huomaamattomia. Meidän tulisi avata silmämme niille perheille, jotka eivät saa apua ongelmiinsa tai jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet lastensuojelun asiakkaiksi, vaikka tarvetta olisi. Meistä jokainen voisi tarjota apuaan lähimmäiselle, joka sinnittelee yksin lapsiarjessa, pyrkii lopettamaan päihteidenkäytön tai jolla on rahahuolia. Lähimmäisellä tarkoitan tässä yhteydessä naapuria, kaverin kaveria, lapsen ystävää tai vaikkapa kollegaa töissä. Meistä jokainen on velkaa edes lastensuojeluilmoituksen verran, jos itse ei uskalla tai osaa apua tarjota! Avun tarjoaminen lähtee hyvin pienestä: ”Voisinko jotenkin auttaa?” tai ”näytät väsyneeltä, onko sinulla huolia?” -kädenojennuksesta. Jokaisella lähimmäisen huomaamisella on merkitystä! Ja vaikka kauppareissulla apuasi tarjoamalle henkilöllä ei ehkä juuri sillä hetkellä ole sanoja tai kykyä vastaanottaa apuasi, niin sanasi voivat lämmittää vielä pitkään, ja ne voivat sysätä hakemaan apua.
Meidän tulisi myös olla entistä enemmän huolissaan lastensuojelun määrärahoista ja avohuollon palveluiden riittämättömyydestä! Jokainen lapsiin satsattu euro tulee meille takaisin viisinkertaisena! Miksi samaan aikaan mediassa näkyy huoli huostaanottojen lisääntymisestä ja peruspalveluiden supistaminen. Miksi karsitaan neuvolapalveluista, perhevalmennuksista ja kotipalvelusta, kun se kaikki tulee vastaamme perheiden entistä kurjempina oloina. Miksi karsitaan lasten opetuksesta ja erityisopetuksesta, kun ne samat lapset ja nuoret tulevat meitä vastaan suurempien ongelmien kanssa. Kaikki lähtee varhaisesta puuttumisesta ja riittävästä tuesta ja neuvonnasta jo silloin, kun ongelmia ei vielä ole!
Avohuollon tukitoimet
Valtaosa lapsi- ja perhekohtaisesta lastensuojelusta toteutuu lapsen ja perheen elämäntilanteen paranemiseen ja kuntoutumiseen tähtäävillä avohuollon tukitoimilla. Tukitoimia suunnitellaan ja niistä sovitaan mahdollisimman pitkälle lapsen ja perheen kanssa yhdessä ja ne perustuvat kirjalliseen asiakassuunnitelma. Esimerkiksi terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen tai oppilashuollon tukipalveluita voidaan järjestää lapselle myös lastensuojelun avohuollon tukitoimina. Tällöin työskentelylle on lapsen asiakassuunnitelman mukaisesti määritelty erityiset tavoitteet, joihin esimerkiksi päivähoidossa olevan lapsen ja perheen kanssa pyritään. Näiden tukitoimien lisäksi on sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen järjestettävä erityisiä avohuollon tukitoimia, joista merkittävimpiä ovat tehostettu perhetyö ja perhekuntoutus. Myös lapsen ja perheen taloudellinen tukeminen sekä asumisen puutteiden korjaaminen ovat avohuollon tukitoimia. Tukitoimet räätälöidään yksittäisen lapsen tai asiakasryhmän tarpeisiin.
Mitä tarkoittaa huostaanotto?
Jos avohuollon tukitoimin ei kyetä riittävästi auttamaan lasta, on lapsella oikeus huostaanottoon ja sijaishuoltoon. Lastensuojelusta puhuttaessa sävy on usein kielteinen ja puhutaan sanoilla: joutuu, viedään pois kotoa, on pakko ottaa huostaan tms. Mielikuva lastensuojelusta voi myös olla toisenlainen. Perhe voi olla huojentunut saamastaan avusta. Voidaan käyttää ilmaisuja: lapsi sai apua, lapsi pääsi perhekotiin tai lapsen huoltaja sai tukea arkeen.
Lapsen sijoitus voidaan toteuttaa kiireellisenä (30vrk ja sitä voidaan jatkaa toiset 30vrk, mikäli aika ei riitä tilanteen selvittämiseksi) lapsen turvaamistoimenpiteenä tai varsinaisena huostaanottona. Huostaanotto tarkoittaa pidempiaikaista sijoitusta kodin ulkopuolelle. Huostaanottoon tulee ryhtyä, kun laissa sille asetetut edellytykset toteutuvat. Huostaanotto on pitkä prosessi ja se pyritään aina toteuttamaan perheen kanssa yhteistyössä. Mikäli 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottoa, haetaan päätöstä hallinto-oikeudesta. Huostaanotto voidaan siis tehdä yhteistyössä tai tahdonvastaisesti. Huostaanotto on aina perusteltu kirjallisesti ja päätökseen on yksilöity mm. miten lapsen turvallisuus (fyysinen, psyykkinen tai henkinen hyvinvointi) on vaarantunut, mitä tukitoimia on tarjottu tai kokeiltu ja miksi ne eivät ole olleet riittäviä tai mahdollisia toteuttaa ja miksi huostaanotto on parempi ratkaisu, kuin kotiin jääminen (=lapsen etu). Huostaanoton tavoitteena on aina lapsen auttaminen.
Olosuhdeselvitys tehdään lasta varten
Lapsen kasvuympäristö ei ole vain koti ja seinien sisäpuolella tapahtuvat asiat, vaan vanhemman/huoltajan vastuulla oleva lapsen arki kokonaisvaltaisesti. Lapsen olosuhteita arvioitaessa kiinnitetään huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:
- Lapsella on pysyvä koti ja pysyviä ihmissuhteita
- Kodissa ei vietetä lapselle haitallista elämää, eikä lapsi joudu todistamaan päihteiden väärinkäyttöä tai rikollista elämäntapaa
- Lapsella on ennakoita arki ja vakaat kasvuolot
- Lapsi voi elää ilman väkivallan pelkoa
- Lapsi saa monipuolisia virikkeitä ja hänellä on mahdollisuus koulunkäyntiin ja vapaa-aikaan
- Lapsi voi luottaa vanhempiinsa/huoltajiinsa ja heidän lupauksiinsa
- Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde toimii ja on lapsen kasvua ja kehitystä edistävää
- Lapsi ei itse vahingoita omalla käyttäytymisellään omaa terveyttää tai turvallisuuttaan (rikollisuus, itsetuhoisuustms.)
- Lapsi ei ole vakavassa syrjäytymisvaarassa
- Koti on turvallinen, hygieniataso riittävä ja taloudellinen tilanne vakaa turvaamaan mm. riittävän ravinnon
Yhteys lähiomaisiin säilytetään!
Huostaanotolla EI KATKAISTA lapsen yhteyttä vanhempiinsa tai muhin lähiomaisiin. Lastensuojelun ja sijaishuollon tavoitteena on aina perheiden yhdistäminen ja yhteyden säilyttäminen lapselle läheisiin ihmisiin. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain erillisellä päätöksellä ja perustellusti. Jos yhteydenpidosta on haittaa lapsen kasvulle tai kehitykselle, voidaan tehdä yhteydenpidon rajoituspäätös. 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus kieltäytyä tapaamasta vanhempiaan. Lain mukaan lasta ei voida pakottaa tapaamisiin. Lapsen yhteydenpidosta lähiomaisiin sovitaan aina kirjallisesti lasta koskevassa asiakassuunnitelmassa.
On tärkeää muistaa, että vanhemmuus ei pääty huostaanottoon! Vanhemmat ovat tärkeitä lapselle, vaikka lapsi ei asuisi omassa kodissa. Myös silloin yhteys vanhempiin on lapselle tärkeää, vaikka hän olisi itse halunnut kotoa pois. Huostaanotossa huoltajuus säilyy vanhemmilla ja siten myös tiedoksisaantioikeus lasta koskevissa asioissa.
Huostaanoton jälkeen vanhemmat ja sijaishuoltopaikka tekevät yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Lapsen oloa helpottaa, jos vanhemmat antavat hänelle luvan kiintyä perhehoitopaikkaansa. Lapsen edun mukaista on puhua asiallisesti perhehoitopaikasta tai lasta hoitavasta laitoksesta. Kunnioittava ja asiallinen suhtautuminen lapsen sijaishuoltopaikkaan auttaa lasta kunnioittamaan ja luottamaan vanhempiinsa. Mikäli lapsi viihtyy sijaishuoltopaikassaa, kärsii hän vanhempiensa kielteisestä suhtautumisesta sijaishuoltopaikkaan. Se on vanhemmilta epäitsekästä, ei lapsen edun mukaista. Sama koskee sijaishuoltopaikkaa. Kasvatuskumppanuus on siis kaiken lapsilähtöisen toiminnan perusta.
Huostaanoton purkaminen?
Moni ehkä luulee, että huostaanotto jatkuu kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Se uskomus on kuitenkin myytti. Suomessa huostaanottoa jatketaan vain tarpeen mukaan ja se voidaan myös purkaa tarvittaessa. Huostaanottoa ei enää tehdä jatkumaan lapsen aikuisuuteen saakka. Koska tavoitteena on perheiden yhdistäminen, tarkastellaan huostaanoton tarpeellisuutta ja sijoituksen jatkumista vähintään kerran vuodessa, mutta meillä kaikkien lasten kohdalla asiakassuunnitelmaa on päivitetty vähintään puolivuosittain. Huostaanoton kesto riippuu esimerkiksi siitä, miten nopeasti vanhempi ottaa vastuuta ja muuttaa toimintatapojaan tai miten nuori korjaa käytöstään. Huostaanotto voidaan siis purkaa, mikäli edellytykset sijoitukselle eivät enää täyty, esimerkiksi jos vanhempi on saanut apua ja löytänyt hoitotasapainon mielenterveysongelmiinsa tai päihdehoito on vakaalla pohjalla. Lapsi voi myös palata kotiin, mikäli hän aiemmin on itse sijoitusta pyytänyt ja tilanteen korjautuessa hän haluaakin palata kotiin. Huostaanoton purku tapahtuu periaatteessa samalla tavoin, kuin siihen on päädyttykin: olosuhdeselvityksen kautta. Sosiaalityöntekijän on aina kerrottava sinulle, minkä asioiden on muututtava, jotta kotiinpaluu on mahdollinen.
Huostaanottoa on kuitenkin jatkettava niin kauan, kuin sen edellytykset ovat olemassa ja se on lapsen edun mukaista. Mikäli huoltajan elämäntilanteessa ei kohtuullisessa ajassa tapahdu lapsen edun mukaisia muutoksia, tulee lapsen olosuhteet sijaishuollossa pyrkiä vakiinnuttamaan. Huostaanotto päättyy aina viimeistään lapsen täyttäessä 18-vuotta. Sen jälkeen nuorella on oikeus jälkihuoltoon, kunnes hän on 21-vuotias.
Sijaishuollon tarkoitus
Sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen asumisen, hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuolto voidaan toteuttaa sijaisperheessä, perhehoitoyksikössä tai laitoksessa. Sijoitus voi tapahtua myös lapsen sukulaisperheeseen, mikäli edellytykset sijoitukselle toteutuvat. Lapsen sijaishuolto ei yleensä ole tarkoitettu pysyväksi. Sijaishuollon tarkoitus on aina olla viimesijainen ratkaisu lasta autettaessa.
Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus tukea lapsen biologisia vanhempia niin, että he pystyisivät itse huolehtimaan lapsestaan. Kodin olosuhteiden ja vanhempien toiminnan pysyvää kuntoutumista varten vanhemmille laaditaan yleensä oma asiakassuunnitelma. Huostassapidon kesto – Huostaanoton jatkuva arviointi Huostaanottoa on kuitenkin jatkettava niin kauan, kuin sen edellytykset ovat olemassa ja se on lapsen edun mukaista. Mikäli huoltajan elämäntilanteessa ei kohtuullisessa ajassa tapahdu lapsen edun mukaisia muutoksia, tulee lapsen olosuhteet sijaishuollossa pyrkiä vakiinnuttamaan.
Lapsen sijaishuoltopaikan tarkoitus on toimia kodin tavoin. Perhehoitoyksiköt ja sijaisperheet ovat kuten tavalliset perheet, lapsen tukena ja turvana. Sijaishuoltopaikka vastaa lapsen hoidosta ja huolenpidosta, kasvatuksesta ja arjesta. Sijaishuoltopaikan tehtävänä on pyrkiä kasvatuskumppanuuteen lapsen vanhempien ja lähiomaisten kanssa.
Lapsen ja nuoren kuuleminen
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siitä omat mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on aina kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen/nuoren mielipiteisiin ja toiveisiin. Monesti lapset ovat kovin lojaaleja vanhemmilleen ja tällöin voidaan joutua tekemään lapsen tahdon vastaisia päätöksiä. Mikäli lapsi itse toivoo huostaanottoa tai sijoitusta, on sitä ensisijassa noudatettava. Lapsi ei yleensä turhaan toivo pääsevänsä kotoa pois. Myös sijaishuoltopaikkaa valitessa kuullaan lasta ja pyritään löytämään sijaishuoltopaikka, joka sopii lapselle.
Yhteistyö lapsen ja sijaishuoltopaikan välillä on kuitenkin esiarvoisen tärkeää, toissijaisena vasta tulee vanhempien mielipiteet sijaishuoltopaikasta. Joskus vanhemman intressit eivät ole lapsen edun mukaisia eikä vanhempi pysty tekemään päätöksiä epäitsekkäästi, miettien lapsen parasta. Se monesti on syynä myös sille, ettei lapsi voi asua kotona.
Lapsi ei voi itse päättää sijaishuoltopaikkaa tai kotiin paluusta, mutta hänen mielipide otetaan huomioon asioista päätettäessä. Päätös on aina tehtävä lapsen edun mukaisesti.
Sijaishuoltopaikan vaihtaminen
Lapsen sijaishuoltopaikkaa voidaan vaihtaa, mikäli siihen on perusteltu syy. Sijaishuoltopaikkaa vaihdetaan vain erityisin perustein, sillä lapsi kärsii useista muutoksista. Lapsen on annettava kiinnittyä ja kiintyä sijaishuoltopaikkaansa. Mitä useampi ihmissuhde, sen kuormittavampaa se on lapselle. Lapsen etu on tässäkin asiassa merkittävässä roolissa ja siten esimerkiksi lapsen mielipide on isommassa merkityksessä, kuin vanhemman. Esimerkiksi jos lapsi viihtyy sijaishuoltopaikassa, mutta vanhempi ei pidä sijaishuoltopaikan henkilökunnasta, niin sijaishuoltopaikkaa ei vaihdeta, mutta mikäli lapsi ei halua sitoutua sijaishuoltopaikkaansa, vaikka vanhemman mielestä paikka olisi hänelle sopiva, niin sijaishuoltopaikkaa voidaan vaihtaa. Lapsen etu menee vanhemman toiveen edelle, sillä sijaishuoltopaikassa asuu lapsi, ei hänen vanhempansa.
